Mennäänkö eläkkeelle niin kuin Strömsössä?

Mitä on eläkeläisen arki? ”Juoksua, kuntopenkkiä, jumppaa, sulkapalloa, kävelyä, elokuvia, musiikkia, espanjaa, englantia, shakkia, kirjoja, sosiaalisia suhteita, yhteiskunnallista vaikuttamista, matkoja.” – Esimerkki eläkeläisestä, josta lehdet kernaasti repivät juttua.

On toinenkin todellisuus.  ”Olen jäänyt odottamalleni eläkkeelle, mutta jostain syystä en jaksakaan iloita siitä. Elämä vaan tuntuu hirveän tyhjältä enkä osaa oikein sopeutua tähän. Tuntuu kuin kaikki olisi jo takanapäin, edessäpäin olisi vain vanhuuden tuomia vaivoja ja pelkoja selviytymisestä.”  Tai: ”Ei mitään tehtävää elämässä enää. Pitää täytellä päiviä joutavalla tekemisellä, kahvinkeitolla, toisten kurppien tapaamisella, jutustelulla säästä, lastenlapsista tai sairauksista.”

Kumpi versio on lähempänä normaalin eläläisen arkea?  Useimpien eläkeläisten arki lienee monen muun asian tavoin jossain siinä noiden kahden ääripään puolivälissä.  Mutta ne toiveet, joita eläkkeelle siirtymiseen liittyvät, lienevät kuitenkin lähempänä tuota ensin mainittua.

Päällimmäisenä siintänee ajatus vapaudesta.  Vapautta herätyskellon orjuudesta, vapautta päättää omasta aikataulustaan, vapautta päättää, mitä tekee ja milloin.  Mikä onkaan sen ihanampaa?

Tuossa ihanan vapauden odotuksessa ajatus siitä, että eläkkeelle siirtymiseen pitäisi jotenkin valmentautua etukäteen, tuntuu oudolta, ehkä jopa naurettavalta.  Mitä ihmeen valmentautumista eläkkeelle siirtymisessä tarvitaan?

Mutta: Kuinka moni meistä miettii etukäteen, mihin kaikkeen arkiseen työn jättäminen ja eläkkeelle siirtyminen vaikuttaa ja millaisia nuo vaikutukset ovat? 

Siitä hetkestä alkaen, kun äitimuori havaitsi, että perheelisäys on tulossa, meitä ovat ympäröineet erilaiset opastajat ja valmentajat.  Äitiysneuvolat, lastenneuvolat, perheneuvojat, koulupsykologit, koulunkäyntiavustajat, ammatinvalinnanohjaajat, opintoneuvojat.  Puhumattakaan siitä erilaisten kouluttajien, konsulttien ja valmentajien laumasta, joka on tuputtanut palvelujaan työelämämme aikana.  Mutta kaikki tämä tarjonta loppuu kuin seinään sillä hetkellä, kun eläke alkaa.

Loppuuko neuvonnan tarjonta sen vuoksi, että sitä ei enää tarvita?  Jos niin on, niin mikä on se tekijä, joka vie eläkeläisen elämästä kaikki ongelmatilanteet ja huolen aiheet?  Ei taloushuolia, ei ongelmia ihmissuhteissa, ei pohdittavaa käytännön asioissa.  Kaikki on kirkasta ja selvää.  Vai onko?

Miten eläkkeelle siirtyminen vaikuttaa esim. perhesuhteisiin?  Mitä tapahtuu, kun puolisot jäävät eri aikaan eläkkeelle.  Miten arkeen vaikuttaa se, että toinen jatkaa työssä tavalliseen tapaan ja toisen elämä on pelkkää vapaa-aikaa?  Hoidetaanko arjen rutiinit entiseen tapaan vai mietitäänkö työnjako uudelleen?  Entä kun matkatöissä ollut puoliso onkin yks’kaks siinä nenän edessä kellon ympäri, päivästä toiseen?   Toisille se on iloinen ja odottettu asia, mutta toisille se saattaakin aiheuttaa pohdittavaa.

Olen muutaman vuoden ajan vetänyt työpaikkakohtaisia eläkeläisvalmennuksia. Osallistujat ovat niissä pohtineet niitä muutoksia, joita edessä oleva uusi elämäntilanne tuo tullessaan.

Valmennuksessa ei tarjota valmiita ratkaisuja.  Ideana on, että osallistujat löytävät keskusteluissa ratkaisut heitä askarruttaviin ongelmiin itse. 

Mitkä asiat askarruttavat ihmisiä?  Osa pohtii työuran päättämiseen liitttyviä kysymyksiä, osa pohtii omaa elämäntilannettaan.  Tärkeintä on kuitenkin se, että heillä on mahdollisuus tuoda esille asioita, jotka painavat heidän mieltään. 

Tapaamisten tärkein anti on usein se, että ihmiset saavat puhua ja että heitä kuunnellaan.  Asiat pyörivät usein mielessämme epämääräisessä muodossa, mutta ne kirkastuvat, kun puhumme niistä ääneen.  On myös helpottavaa kuulla kanssaihmisten kertomuksia ja todeta, että omat huolenaiheet eivät olekaan niin ainutkertaisia kuin mitä on olettanut.  Kohtalotovereita löytyy.

On joka tapauksessa hyvä pohtia etukäteen, mitä muutoksia eläkkeelle siirtyminen tuo tullessaan.  Miten se vaikutttaa talouteemme, ihmissuhteisiin ja ajankäyttöön?  On myös hyvä miettiä, mikä minun roolini eläkeläisenä on.  Kun se rooli, mikä minulla on työpaikalla ollut, jää pois, niin mitä tulee tilalle?  Tuleeko minusta eläkeläinen, joka voi tarkoittaa melkein mitä vaan sohvaperunasta paikasta toiseen kiitävään ikiliikkujaan, tuleeko minusta entinen jokin, vai tuleeko minusta ihan joku muu ja mikä se voisi olla?

”Koskaan ei ole liian myöhäistä tulla siksi, joksi voit tulla!”  – George Elliot

Ilari Rantala
eläkevalmentaja