Miksi eläkeläinen on kauhea sana?

Olen 66-vuotias – ja eläkeläinen. Yleisen käsityksen mukaan eläkeläinen ei ole enää töissä, siis ei tuota enää mitään – on yhteiskunnalle enää pelkkä kustannuserä. Minua vastaan tullaan alennetuin hinnoin, suositellaan eläkeläis-sitä ja eläkeläis-tätä. Olenko liikahtanut yhteisöni kastissa alaspäin?

Kattia kanssa! Ei ihminen yhdessä yössä takkiaan tyhjennä muuttuen nollaksi! Eläkeikäisellä on erityisen paljon kokemusta ja tietoa, joka olisi hyödyksi nuoremmille työssä jatkaville, ettei tarvitsisi kaikkea käydä uudestaan kantapään kautta. Nykyään moni taho näkee eläkeläisten olevan suuri voimavara koko yhteiskunnalle.

Eläkkeelle jäämisen syyt ovat monet, mutta ellei sairaus ole varsinainen syy, saattaa muutos olla yllätyksellinen. Epämääräistä alakuloa ja tyytymättömyyttä voi olla kuukausia tai jopa vuosia. Kaikki tuntuu pysähtyvän, mitään ei oikein saa aikaiseksi. Toinen ääripää on, että kerätään uuvuttava määrä harrastuksia ja menemisiä ja sitä kautta väsähtämistä ja luovuttamista. Jos työelämästä on joutunut vasten tahtoaan eläkkeelle, katkeruus pahentaa oloa entisestään. Tuollainen lähtölaskenta on yllättävän yleistä, ikävä tämän päivän yhteiskunnallinen ilmiö: Vain nuori on kelvollinen työntekijä. Joillekin tietysti – ja onneksi – eläkeläisyys istuu kuin nenä päähän.

Helsingin Sanomien taannoin eläkeläisille teettämä kysely kertoo myös masennuksesta, identiteetin katoamisesta, yksinäisyydestä ja turhan usein tapahtuvasta tissuttelusta.

Sirpa Taskisen kirjoittamassa Hyvillä mielin eläkkeelle -nimisessä kirjassa on ohjeita työelämän jälkeiseen aikaan ja ajankäyttöön. Hän painottaa terveyden vaalimista, itsensä toteuttamista, resurssina toimimista ja ihmisenä kasvamista. Resurssina toimiminen voi tarkoittaa vapaaehtoistyötä, lastenlasten hoitamista tai kansalaisaktiivisuutta. Kaikki nämä ovat hienoja asioita, mutta niitähän voi ja kannattaa tehdä kaiken ikänsä, enemmän tai vähemmän, oman arvostuksensa mukaan.

Miksi mennä merta edemmäksi kalaan? Minulle tuo resurssi avautuu toisin. Koska olen työkeskeinen ihminen, en ajattele, että kaikki työnteko oli nyt sitten tässä. Työajan vähentäminen on järkevää ja etenkin vaihtelu virkistää. Voin toimia resurssina, voimavarana työelämässä, keskittyen paremmin siihen, missä tiedän olevani hyvä. Saan rakastamaani työhön uutta sisältöä myös laajentamalla toimintaani saman alan nuorempien sparraajaksi tai toimimalla mentorina. Oleellista minulle ja varmaan monille kaltaisilleni on, että minulla on edelleen haasteita ja sitä kautta annettavaa toisille.

Toki se, että minä haluan vielä hallitusti tehdä töitä, ei estä arvostamasta sitä, että joku toinen haluaa vain olla, täysin ansaittua sekin.

Minulle sopiva ratkaisu eläkeläisenä on Senioriammattilaiset. Senioriammattilaiset etsii minulle sopivia projekteja, samalla auttaen yrityksiä, joilla on käyttöä minunlaiselleni osaajalle. Voin itse valita, otanko – ja missä määrin – mieluisia tehtäviä vastuulleni.

Miksi siis eläkeläinen on kauhea sana? Eihän eläkekään ole. Mielellään sen tililleen ottaa. Ajat ovat muuttuneet ja ikäihmiset sen mukana. Synonyymejä ja avartavia lisiä eläkeläiselle voisivat olla esimerkiksi oheiset avainsanat.

Blogitekstin kirjoittanut: Virva Heinonen